Etusivu: Uhkapelurin blogi

Maalaistollo lähtee ensimmäiselle ulkomaan biznesmatkalle osa 1

Koitti se päivä, kun meikä-tamburiinin oli lähdettävä ensimmäiselle työmatkalle ulkomaille. Olin vahvaa ”white trashia” ja tähän asti jo pelkkä poistuminen maakunnasta oli luksusta. Englanninkielentaitoni oli kehittynyt ja nyt olin jo rallikuskien kanssa vahvasti samalla levelillä. Ilmoitin Valtterille, että maailma kutsuu meitä ja varasin lentoliput Lontooseen.

Odotin matkaa innolla, sillä veressäni virtasi maailmanvalloittajien geenit. Isäni oli vielä eläessään reissuhommissa koko ajan ja kova naistenkyntäjä. Saattoi maailma olla pullollaan sisko- ja velipuoliani. Ajattelin tapaavani ehkä heikäläisiä. Isäni reissuinto oli sitä luokkaa, että häämatkankin hän vietti ulkomailla, vaikka raskaaksi pamahtanut äitini ei päässyt mukaan. Häämatka meni isäni kertoman mukaan valtavan hyvin! Hän oli reissussa tavannut tarjoilijattaren, joka oli pitänyt hänelle seuraa ja romantiikkaakaan ei jäänyt puuttumaan. Olihan hän nyt sentään HÄÄMATKALLA. Itse en tässä seurannut isäni jalanjälkiä, vaan kerrankin opin huonosta esimerkistä ja otin vaimoni häämatkallemme mukaan. Vaimoni ei jostain syystä kuitenkaan kiitellyt, vaikka omasta mielestäni ansaitsin vähintään mitalin.

Noh, paria päivää ennen matkaa aloin stressaamaan. Oloani kuitenkin helpotti tieto, että Valtteri oli joskus käynyt Ruotsissa. Valtteri oli siis kokenut maailmanmatkaaja. Ajattelin pirauttaa bisneskumppanilleni ja kaivoin tuliterän nokialaisen taskustani ja soitin Valtterille, joka vastasi puhelimeensa Viru-hotellista. Oli kuulemma lähtenyt edellisenä iltana kotikaupungissaan yhdelle ja herännyt seuraavana aamuna toisesta maasta ilman housuja ja kaikki käteinen vietynä. Ei hätää kuitenkaan, sillä hän lentää Helsinkiin ja matkaamme sitten sieltä yhdessä Lontooseen, kunhan vippaan hänelle ensin pari tonnia.

Koitti seuraava päivä ja upouuden bemarini nokka osoitti kohti lentokenttää. Puhelimeni soitti ja langalla oli pitkätukkainen ystäväni: ”Hei, sori, mut mä oon ny jotenki päätyny Köpikseen.” Kysyin, mitä helvettiä sä Ruotsissa teet? ”No siis Köpis on Tanskassa, mut mä lennän täältä sinne Lontooseen, nähään siellä.” Halusin kuristaa Valtterin, mutta samanlaisena torspoilijana ymmärsin elämänhallinnan puutteet ja löysin Jeesusmaisen anteeksiannon.

Lentokentälle tulin hyvissä ajoin, kuten moni muukin ensikertalainen. Turvatarkastuksessa hampuusimainen ulkonäköni herätti kiinnostuksen ja kohdalleni osui yllättäen ”random check”. Tavarani tutkittiin, minut pyyhittiin ja tutkittiin, mutta perseeni jätettiin rauhaan. Kiitos siitä. Tarkastuksen jälkeen lähdin kohti oluttarjoilua, kuin huumekoira kokaiinilastia. 3,5 tunnin oluen lipittelyn jälkeen olin huojuvin elkein valmis lastautumaan koneeseen.

Seuraavassa osassa kerron, kuinka ihminen voi itsensä nolata ja monella tapaa vain yhden reissun aikana. Voit viedä miehen junttilasta, mutta et junttiutta miehestä.

📅 Julkaistiin

Kommentointi on otettu pois päältä.

🔗 Jaa sosiaalisessa mediassa


Uhkapeluria lähteenä käyttäneet

Tämä sivusto käyttää evästeitä.
OK