Etusivu: Uhkapelurin blogi

Menestykseni salaisuus: Yhteistyö

Haluaisin kovasti ottaa kaiken kunnian rakentamastani bisnesimperiumista, eikä omatuntonikaan kovin kolistele, vaikka veisin Ahtisaaren Nobelinkin. En ole sitä suoraselkäisintä tyyppiä, vaan melkoinen liero. Liiketoimintani menestyksen takana on kuitenkin itseni lisäksi sen verran värikästä porukkaa, että jo ihan viihdearvon takia haluan tuoda heidänkin roolinsa esille.

Oli normaali arkipäivä, kun lueskelin ylläpitämänä sivuston sähköposteja. Joukkoon oli kilahtanut viesti suomalaiselta hepulta, joka työskenteli ammattimaisesti nettialalla. Viestissä henkilö toivoi yhteistyötä. Olin valtavan innoissani, vaikkakin huijarisyndrooman valtaamana. Enhän juurikaan osannut mitään tai tiennyt mistään mitään. Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja haistoin trendit. Tähän mennessä talouteni oli yhtä vahva kuin sen hetkinen parikymppisen erektio. Mietin mitä saisinkaan aikaan tämän toisen nuoren miehen kanssa? En siis vahvalla erektiollani vaan nettipuolen yhteistyöllä.

Tuli päivä, jolloin kohtasimme ensi kertaa luonani Jumalan selän takana. Valtterin tyyli oli lähes yhtä hampuusimaisen rehottunut kuin omanikin. Olimme selvästi it-alalla tai pulsuja. Oikeastaan molemmat niiden hybridi. Meitä yhdisti moni asia, ennen kaikkea häikäilemätön rahankiilto silmissä, vertaansa vailla oleva älykkyys ja puutteet yleisessä elämänhallinnassa. Molempien kohdalla viina vei miestä ja yhteisistä bisnesilloista ei paljoa muisteltavaa jäänyt muistikuvien puutteen vuoksi, mutta bisneksessä menestyminen oli eeppistä. Valtteri oli omassa roolissaan lyömätön.

Molempien kohdalla aika kuitenkin hioi luonteistamme pahimmat särmät pois. Valtteri on saanut elämänsä hyvin ruotuun ja samaa yritän itsekin.

Vielä kiikkustuolissa pääsen vielä muistelemaan Valtterin kanssa kokemiamme kommelluksia. Yksi ikimuistoisimmista on peräkylän baariseikkailun jälkeinen aamupäivä. Valtteri oli unohtanut läppärin luokseni ja päätti ottaa perikseltä taksikyydin luokseni. Taksikuski otti tiukan katseen Valtteriin, joka kussahtaneessa nahkatakissa, pitkä tukka takussa vanhalta viinalta lemuten hortoili taksin takapenkille. Varmaankin vahingoista viisastunut taksijäärä ei ollut vakuuttunut Valtterin maksukyvystä ja pyysi kyydityksestä ennakkomaksua. Valtteri nyökytteli nöyränä poikana, että tietty joo, kaivoi vapisevin käsin tuskaisena darrassa lompakkoa nahkarotsin povarista. Siinä samassa lompakon sisältö eli 5000 euroa käteistä levisi lestadiolaisbussin lattialle. Taksikuski tokaisi, että eiköhän me anneta sen ennakkomaksun olla ja hurautteli koslan liikkeelle.

Nuorena ajattelimme olevamme kuolemattomia ja kovia jätkiä, mutta ajan kovaa pureva hammas on armoton. Valtterille kosteat illat ovat nykyisin uimahallireissuja ja pumpattava Barbara sisustuselementtinä on vaihtunut arvokkaaseen taiteeseen, minulle olut on vaihtunut kevytlimsaan ja nuoruuden kapinan sijaan olen pahemmin tossun alla kuin koskaan.

📅 Julkaistiin

Kommentointi on otettu pois päältä.

🔗 Jaa sosiaalisessa mediassa


Uhkapeluria lähteenä käyttäneet

Tämä sivusto käyttää evästeitä.
OK